Ilmiöpohjainen oppiminen

Kokonaisvaltaisia aitoja ilmiöitä

lmiöpohjaisessa opetuksessa ja opiskelussa  oppimisen lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen  ilmiöt. Ilmiöitä tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen.  

Ilmiöpohjainen opetus lähtee kokonaisvaltaisista aitojen ilmiöiden yhteisestä tarkastelusta oppimisyhteisössä. Tarkastelussa ei rajoituta vain yhteen näkökulmaan, vaan ilmiöitä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti eri näkökulmista luontevasti oppiainerajat ylittäen, eri oppiaineita ja oppiaiheita integroiden. Parhaimmillaan ilmiökeskeinen oppiminen on ongelmakeskeistä oppimista, jossa oppijat yhdessä rakentavat vastausta heitä kiinostavaan aiheeseen. 

lmiöpohjainen opetus on lähtökohdiltaan konstruktivistista. Oppija nähdään aktiiviseksi tiedonrakentelijaksi ja tiedon nähdään muodostuvan ongelmanratkaisun tuloksena ”pienistä palasista”, joista konstruoidaan aina käyttötilanteeseen soveltuva kokonaisuus. Ilmiöpohjainen oppiminen tapahtuu yhteisöllisessä asetelmassa, jossa oppijat työskentelevät yhdessä pareina, tai ryhminä. Ilmiöpohjaisuus tukee sosiokonstruktivistista oppimiskäsitystä, jossa tiedon ei nähdä olevan vain yksilön sisäinen elementti vaan tiedon nähdään muodostuvan sosiaalisessa kontekstissa. Sosiokulttuurisessa oppimiskäsityksessä on keskeistä myös aiemmin opitut asiat ja symbolijärjestelmät kuten kieli, matematiikan laskusäännöt ja metatiedot.

Oppimisprosessissa uutta tietoa sovelletaan aina ilmiöön tai ongelman ratkaisuun, joten teorioilla ja tiedoilla on välitön käyttöarvo, joka tulee näkyväksi jo oppimistilanteessa. Uuden tiedon omaksumisen ja syväsuuntautuneen oppimisen kannalta on erittäin merkityksellistä, että oppija soveltaa ja käyttää tietoa jo oppimistilanteessa. Vain lukemisen tai teorian tasolla opittu tieto (esim. ulkoa opitut fysiikan perusteet tai matematiikan peruslaskutoimitusten laskukaavat  ilman aitoa kontekstia ja ongelmanasettelua) jäävät usein oppijoilla pinnalliseksi ja erilliseksi yksityiskohdiksi ilman tiedon (ja sen taustalla olevan reaalimaailman ilmiön) kokonaisvaltaista ymmärtämistä ja merkityksen sisäistämistä.

 Omat aistihavainnot, tulkinta, merkitysten muodostaminen ja toiminta tukevat opetettavien asioiden ymmärtämistä ja oppiminen on oppijan kannalta mielekästä ja merkityksellistä toimintaa.

http://ilmiopohjaisuus.wikispaces.com/Ilmi%C3%B6pohjaisuus